Välineitä projektiopintojen ja opinnäytetöiden ohjaamiseen/Tuija Rautio 2008
Poimintoja ennakkotehtävistä:Minä kirjoittajana
Osaan ammatillisen ja tieteellisen viestinnän perusasiat ja myös tuottaa tekstiä. Tällä hetkellä tuotan lähinnä opetusmateriaalia ja viestinnässä korostuu työhön liittyvä arkiviestintä.
Nykyisin olen enemmän vapaan tuottamisen puolestapuhuja. Mutta tunnen alani ammatillisen viestinnän etiketin ja osaan tarvittaessa myös tuottaa sen mukaista tekstiä.
En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa. Työssäni sen sijaan kirjoitan opetukseen liittyviä materiaaleja ja käytän päivittäin sähköpostia yhteydenpitoon.Joudun kirjoittaessani korjaamaan tekstiä muutamaan kertaan. Erityisesti teen virheitä sanajärjestyksessä ja saatan toistaa samaa sanaa peräkkäisissä lauseissa. Saatan tehdä myös pilkkuvirheitä ja yhdyssanavirheitä.
Oma kirjoittaminen on nihkeää tällä hetkellä vaikka tietokoneen käyttäminen helpottaa kovasti asiaa teknisestiLähinnä koen syyllisyyttä, etten enää kirjoita niin paljon kuin ennen.
Kirjalliset työt ja yleensä kirjoittamisen koen itselleni vaikeaksi. Oikeinkirjoitus tuottaa ongelmia. Kielioppiasiat ovat päässeet unohtumaan.
Olen visuaalinen ja minulle on tärkeätä, miltä tuotokseni näyttää. Mielestäni ne viestivät jo kirjoittajasta jotain.
Pidän kirjoittamisesta. Kertausta kielioppiasioihin tarvittaisiin. Hahmotan asioita kuvin, tekstin avulla pystyn jäsentämään ajatuksiani/pelkistämään olennaisen. Minkä kuulen, sen unohdan. Minkä kirjoitan, sen muistan.
Nykyään kirjoittelu on sähköpostiviestien ja puhelinviestien lähettämistä, jolloin kirjoitettuun kieleen ei tule kiinnitettyä huomiota.
Pidän kirjoittamisesta silloin, kun on mahdollista keskittyä ja ei ole liian tiukka aikataulu.
Olen kirjojen kohtalainen kuluttaja ja pidän kirjoittamista jalona taitona, lahjanakin.
Olen kielipoliisi. Välillä pilkun viilaaminen tahtoo mennä ns. överiksiNyky-yhteiskunnan tietotulvassa pidänkin lähdemateriaalin kriittistä tarkastelua sekä lainaamisen moraalisia ja eettisiä näkökohtia keskeisinä kirjoittamisen tavoitteina.
Kirjoittaminen itsessään tempaisee mukaansa - kunhan pääsee alkuun ja ajatukset jäsentyvät, mitä haluan kertoa, mistä, miten ja ennen kaikkea miksi.
Pystyn mielestäni tuottamaan jäsentynyttä, kokonaisuuksia luotaavaa tekstiä, mutta tarvitsen sen tuottamiseen aikaa, aikaa ja AIKAA.
Teknisesti kirjoittamiseni on aika hidasta ja virheitä tulee paljon.
Kirjoittaminen ei ole mielipuuhaani. Harrastan kirjoittamista liian vähän ja teksti on hyvin yksitoikkoista ja väritöntä.. Jos olen jostakin asiasta hiukan allapäin, huomaan kirjoittamisen auttavan. Minun pitäisi lukea paljon enemmän erilaista kirjallisuutta.
Olen suuntautunut käytännölliselle puolelle ja siksi varmaan ura on vetänyt ammatillisen koulutuksen pariin eikä akateemiselle uralle.
Kirjoitan lähes päivittäin opiskelijoille ohjeita, palautteita ja kirjallisia tehtäviä. Tarpeen mukaan laadin myös selvityksiä ja raportteja ja kannanottoja. Olen asiatyylin kirjoittaja. Vapaa kirjoitustyyli vaatii minulta paljon aikaa eikä ole kovin sujuvaa.
Minä kirjoittamisen ohjaajana
En ole viestinnän opettaja ja siksi en kiinnitä kovin paljon huomiota antamassani palautteessa opiskelijoiden etätöissään kirjoittamaan kieleen. Joskus opastan korjaamaan yhdyssanavirheitä.
Ohjatessani kiinnitän huomiota tietenkin kirjalliseen ulkoasuun. Tärkeimpänä pidän kuitenkin omien ajatusten ja tunteiden julkituomista ns. verta ja kyyneleitä. Kun tekstistä huomaa, että opiskelijalla on tapahtunut oivallus omissa aivoissa, olen todella tyytyväinen.
Monille opiskelijoille on todella vaikeaa poimia asioita pitkästä kirjoituksesta ja muokata tekstiä. Muokkaaminen on ja-sanan muuttamista sekä että ilmauksiksi, kuten yksi opiskelija asian kiteytti.
Yritän rohkaista opiskelijoita kirjoittamaan omin sanoin ja yritän ohjata myös oikeinkirjoittamista, mutta onneksi äidinkielenopettaja tarkastaa myös opinnäytetyöt ja korjaa virheet.
Tunnistan kaikki omat piirteeni kirjoittajana ja tiedonhankkijana, kun ohjaan opiskelijaa. Korostan [ohjatessani] asioita, joilla on minulle itselleni merkitystä.
Ohjauksessa minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota opiskelijoiden kirjoituksen sisältöön ja jäsennykseen sekä alustukseen.
Opiskelijoiden kirjoittamisessa tämä tarkoittaa sitä, että he todella itse muokkaisivat tekstiä, vaikka lopputulos ei aina olisi loistavaa, olisi se ainakin omaa.
Oppimispäiväkirja on jäsentänyt kokemuksen mielekkääksi kirjoittaa ja ennen kaikkea toiminut muistin tukena.
Ohjaamisessa pidän tärkeänä sitä, että olen käytettävissä ja opiskelijat voivat tuoda tekstejään
luettavaksi mieluummin liian usein kuin harvoin.
Ohjatessani opiskelijoita kiinnitän huomiota siistiin ulkoasuun, oikeakielisyyteen, lähteiden oikeaan merkitsemiseen ja ahkeruuteen.
Havaintoni opiskelijoista on kahdenlaista, joko alkuun pääseminen on vaikeaa tai sitten aloitetaan vauhdilla ja tehdään nopeasti ilman ajatusta.
